Nykytieteestä

Monet tukeutuvat maailmankuvallisissa käsityksissään nykytieteeseen, joka perustuu materiaalisin kojein havaittavien asioiden tutkimiseen ja laskennallisiin oletuksiin. Nykymatematiikkaa pidetäänkin kauniina universaalina kielenä, jolla olematon luoja ikäänkuin on perustanut kaiken olevaisen lainalaisuudet. Tutkitaan ilmenevää todellisuutta, joka on havainnoitavissa.

Oma kehityksemme perustetaan fyysisen kehon evoluutioon ja olemuksemme pelkistetään aivotoiminnaksi. Koko tämä ajattelujärjestelmä perustuu siihen mitä voimme aistia ja sikäli aivot rajoittavat kaikkea todellisuuden tutkimista totuutena. Perusolettamuksena on, että luonto sinänsä olisi tuottanut ihmisessä niin korkea älyn, että se voisi tajuta kaiken kaikesta, mitä keksii tutkia.

Näissä perusolettamuksissa mennään jo periaatteellisesti paradoksien puolelle. Ihminen ei mahdollisesti pysty materiasta rakennetuilla vaikka kuinka hienoilla laitteillaan tavoittamaan ei- materiaalisia asioita. Kovasti ajattelemme myös logiikkamme olevan ylivertainen todellisuuden hahmottamiksi. No, ihmisellä on aina ollut ympäristöönsä megalomaaninen suhde.