sunnuntai, 12. kesäkuuta 2011

Nykytieteestä


Monet tukeutuvat maailmankuvallisissa käsityksissään nykytieteeseen, joka perustuu materiaalisin kojein havaittavien asioiden tutkimiseen ja laskennallisiin oletuksiin. Nykymatematiikkaa pidetäänkin kauniina universaalina kielenä, jolla olematon luoja ikäänkuin on perustanut kaiken olevaisen lainalaisuudet. Tutkitaan ilmenevää todellisuutta, joka on havainnoitavissa.

Oma kehityksemme perustetaan fyysisen kehon evoluutioon ja olemuksemme pelkistetään aivotoiminnaksi. Koko tämä ajattelujärjestelmä perustuu siihen mitä voimme aistia ja sikäli aivot rajoittavat kaikkea todellisuuden tutkimista totuutena. Perusolettamuksena on, että luonto sinänsä olisi tuottanut ihmisessä niin korkea älyn, että se voisi tajuta kaiken kaikesta, mitä keksii tutkia.

Näissä perusolettamuksissa mennään jo periaatteellisesti paradoksien puolelle. Ihminen ei mahdollisesti pysty materiasta rakennetuilla vaikka kuinka hienoilla laitteillaan tavoittamaan ei- materiaalisia asioita. Kovasti ajattelemme myös logiikkamme olevan ylivertainen todellisuuden hahmottamiksi. No, ihmisellä on aina ollut ympäristöönsä megalomaaninen suhde.

2 kommenttia:

H. M. Juhani Hämeenjussi kirjoitti...

Havainnoija on aina rajoittuneisuutensa vanki, vaikka kait jotkut ovat vähemmän rajoittuneita kuin toiset. Tärkeintä lienee olla avoin ja utelias kaikkeuden suhteen.

MARJAISA kirjoitti...

Myönnän kyllä olevani rajoittunut ja tiedän vain sen verran kuin on tiedettäväkseni annettu, Hämeenjussi. Vaikka en ole kovin vastahankainen, kun tajuntaani on laajennettu korkeammalta taholta. En ole etuoikeutettu tämän asian suhteen, vaan se on ollut välttämättömyys järkeni säilyttämiseksi tämän elämän koettelemuksissa.