Vanhoja kiinalaisia vitsauksia vai viisauksia

Taolaisen perinteen yksi merkittävä hahmo on Chuangtsen. Hänen käsityksensä yhteisöllisestä hyödyllisyydestä ja yhteiskunnan palvelemisesta on aivan päinvastainen kuin Konfutsen, joka korosti yhteistä hyvää ja uhrautuvaa hyvettä yhteiskunnan eteen.

Chuangtsen sitä vastoin vertaa viisasta puuhun, josta ei ole mitään hyötyä muille ja juuri siksi se saa kasvaa valtavan suureksi. Sen hedelmät saavat ollakin yhtä kitkeriä kuin ihmisen sanat, jotka eivät kelpaa siteerattaviksi, eivätkä omenat syötäviksi. Näin ehkä sanoma säilyy puhtaana ja ilman dogmien rakentajien nypläämistä toisten ajatuksilla. Puun rungon on paras olla käyrä ja oksat vääriä, niin niistä ei kukaan rakenna lautoja eikä talojaan. Ymmärrän tämän siten, että hyödyttömyys vääräarvoiselle yhteiskunnalle on suurempi hyve kuin yhteisöllinen ahkeruus.

Nämä vertaukset ovat mielenkiintoisia. Toiminnassa yksilön on parasta valita pienimmän vastarinnan muoto. Vesi virtaa näin. Tätä on tulkittu tunteiden tai sanoisin impulssien luonnolliseksi noudattamiseksi, vaikka se merkitsisi tyhmäksi tulemista ja oppineisuuden hienouksien hylkäämistä.

"Tämä puhe laupeudesta ja velvollisuudesta lähimmäistä kohtaan tekee minut melkein hulluksi", kommentoi Chuangtsen Konfutsea. "Herra, pyri säilyttämään maailma sen alkuperäisessä yksinkertaisuudessa. Ja anna hyveen syntyä itsestään niin kuin tuuli puhaltaa missä mielii."

Tarkoituksellinen suorittaminen ei ole sitäkään, miten oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Niin luonnollista on olla hyveellinen - elämän itsensä ollessa oikukas.