Minulla on muutamia tosi erikoisia havaintoja, joista kertoilen myös tämän kevättalven aikana yksi kerrallaan. Ne eivät selity uskonnoista millään, nykytieteelläkään ollenkaan, saati mielenvikaisuuden harhoina: useinkin näitä outoja ilmiöitä on aistinut samaan aikaan joku toinenkin vierelläni.
Entinen miesystäväni lähti moottoriveneellä järvenselän pimeään elokuunyöhön kaverinsa kanssa. Keskellä selkää tuolla pienellä Kiteenjärvellä liukui ohitse sininen valopallo. Toverukset sammuttivat veneen moottorin kuulostellakseen oliko se toisen veneen valo. Kuitenkaan liikkuvan valon - ja läheltä meni - suunnasta ei kuulunut mitään. Oli hiirenhiljaista. Tuulastaminen jäi siltä illalta siihen ja kalpeina miehet palasivat rantaan kertomaan, mikä ihme tuo lie ollut.
Naapurista kuuluu seinän takaa kummallista meteliä useinkin. Raskaat askelet ramppaavat siellä edestakaisin koko talon mitalta ja paukekin on kova. Puhetta tai huutoa ei koskaan kuulu, vaan kuin raskaita huonekaluja liikuteltaisiin edestakaisin. Toisinaan nuo kummitusmaiset askelet kulkevat kuin portaita ylös yksikerroksisessa talossa, jossa ei ole vinttiä. En tiedä kuulevatko naapurit itse niitä ollenkaan. Hiljaisia ja mukavia ihmisiä he ovat, vaan kerran kysyin onko heillä lapsille ostettu iso trampoliini. Nuo pienikokoiset ystäväiseni eivät voi saada sellaista töminää aikaan, joka vaatisin norsun. Poikani on kuunnellut tuota meteliä olohuoneen seinän takaa pienen ikänsä. Sanon hänelle aina, että kummitukset ovat vain mummituksia, vanhoja mummoja - ei niitä tarvitse pelätä. Ihmeen painaviä kyllä. :)
Noita ääniä kuuluu useina päivinä peräisin tuntikausia ja välillä on muutama kuukausi väliä. Silloin myös joku (?) takoo nyrkeillään ikkunanaluspeltiä useinkin kun käyn nukkumaan, vaan jos katsomme samaan aikaan verhon raosta, ei siellä näy ketään eikä mitään ikkunan takana. Kuin lekalla hakkaaminen vain jatkuu, mutta sitä tapahtuu vain juuri nukkumaan mennessäni. Silloin myös seinän takana kompataan.
OK, kertoillaan...
Ai niin, eräs lappalaismies sanoikin osuvasti oikealla asenteella tällaisiä ilmiöitä kohtaan:
-JOS PIRU RAMHAUTTAA RUOSKALLA PIRTIN SEINÄÄN, MINÄ SE VAAN KÄÄNNÄN KYLKEÄ!
![[Äärettömyys-merkki+palkinto.jpg]](http://3.bp.blogspot.com/_jkHdQnqYWWY/Spk82tTpS0I/AAAAAAAAALQ/W3rOoqrHVVQ/s1600/%C3%84%C3%A4rett%C3%B6myys-merkki%2Bpalkinto.jpg)
12 kommenttia:
Your on the right track. I see that you like The Tao Te Ching also. Spiritual Evolution.
CONSULTING WITH THE SPIRITUAL HOBO.
Unknown commentator, I have been really a spiritual hobo, too. My mind has went through all religions and now I am unreligious, but not an atheist, because that can't be proved and is a belief also. There is spiritual evolution, but "the pureness of the heart" is the best thing to reach, even more than the so called Thruth. Parapsykology is the funniest thing I know! The reality opens it's closed gates then. Let's see what we find there with readers.
Omat "outouteni" ovat olleet lähinnä telepatian alalla. Eniten niitä on ollut äitini ja minun välillä, joskus jonkun muunkin kanssa.
Jännin silti ehkä oli se, kun kerran arpaa ostaessani tunsin, että minä voisin todella saada sen päävoiton, joka oli pikkiriikkinen aitta. Ostin arvan ja sain sen aitan.
Kiitos kommentista Kiki. Telepatia on sattumanvaraista, mutta sitä ilmenee silloin tällöin. Äitinikin tiesi aina, kun puhelin hälytti, koska kotoa jo muuttanut sisareni soitti. Totuin siihen lapsena enkä pitänyt yhtään kummallisena.
Peikko ei tiädä mitään outoja juttuja, mutta muiden tarinoita on mukava kuulla :)
Peikon omat tarinat ne vasta kummia on =) Kuuntelehan vaan mitä tänne tarinoidaan.
taisin jo osan kertoa tuossa ennen joulua. muistaakseni. ja onhan näitä sattunut. Mun kokemukset on olleet kaikki jotenkin hyviä. On ilmestynyt auttaja hädän hetkellä ja kaikkea kummallista, mutta vain kerran pelästyin, kun oli kaksi vuorokautta kulunut mieheni kuolemasta, hän tuli aamuyötä hyvin lähelle puoliunessa ja heräsin, nousin istumaan ja hän seisoi edessäni , sanoin vain mene pois, en halua mukaasi. hän hymyili ja haipui pieneksi kuin varjolintu ja nousi katon läpi , no mihin lie mennyt. jälkeenpäin ajattelin vain, että hyvästit tuli sanomaan. en ole tätä monille kertonut. minulle se oli todellisuutta, ihminen jolla ei ole omia kokemuksia eikä herkkyyttä ei ymmärrä..olen hiljaa..
mitään mörkö kolinoita en ole kuullut. Pysyköötkin pois.
Yks juttu, aistin kokoajan ,että toinen ulottuvuus on ihan läsnä miten sen nyt sanoisin.. olemme sen sisällä. ehkä niin.. hiljaisuus puhuu kun kuuntelee.
Noita kokemuksia olisi vaikka millä mitalla. Mutta vakuuttavimpia ovat olleet henkiolennosta ottamani valokuva, keskustelut kuolleen isoäitini kanssa ja ehkä viimeksi se, että tarot-lukija tiesi vakavasta sairaudesta, johon sitten sairastuin kuukautta myöhemmin.
Joitain kokemuksia löytyy minunkin muistini syövereistä, mm. tämä :
nukuin kesällä ikkuna auki, odottelin poikani palaavaksi juhlista. Kuulin selvästi hänen askeleet ja jutustelun ystävänsä kanssa, ovi avattiin. Avain kolahti kulhoon ja kahinaa kenkien riisumisesta...sitten ei mitään. Ymmälläni läksin katsomaa eikä ketään näkynyt, ei avainta kulhossa ei omia eikä vieraita kenkiä lattialla.
Hetken päästä tämä toistui täsmälleen samoilla äänillä sillä erotuksella että nyt poikani ja hänen kaverinsa todellakin tulivat sisälle. Etiäinenkö vai mikä lie?
Aikatherine luulenpa, että tuo varjolintu oli vain kontaktikanavan sulkeutuminen edeltä menneeseen mieheesi. Ja mitä toisiin todellisuuksiin tulee, niitä on. Tätinikin koki kummia miehensä kuoltua. Perhekuva putosi itsestään seinältä kun hän oikein suri. Lintu kansanperinteessä liittyy kuolemaan, ehkä tiedätkin. Kiitos monien kokemustesi aikaisemmasta jakamisesta kanssani, myös tästä.
Helena, minulla on myös mediaalisia kykyjä, mutta valitsen kävijät. Niistä joskus toisten, mutta ainakin edesmennyt sisareni on selvästi itkenyt kauttani. Kas,kun tarot antoi varoituksen. Luulempa, että niissä korteissa jotain todella onkin mystistä. Valokuvia en itse ole ottanut, mutta aistin toisin henkien läsnäolon kuin näkemällä. Kiitos kokemuksiesi jakamisesta, Helena.
Laventeli,tuota ilmiötä kutsutaan nimellä doppelgänger ja tällaiset etiäiset ovat kansanperinteestä tuttuja Suomessa ja muualla. Vastaavia ei itselläni ole, mutta olen lukenut näistä paljon. Kiitos kokemuksesi jakamisesta myös sinulle Laventeli.
en tiedä mitä uskoa itsekään. mutta kirjoitin blogiini, otsikolla äiti.
tämä tapahtui niin että jo edellisenöä iltana olin kovassa kuumeessa ollut jo yli viikon, ja yht älkkiä muistin kasvatusäitini ja unen. kirjoitin hänestä ja siinä lopussa tapahtui outo juttu. loptin kirjoittamisen, tunsin viileä lehahduksen ympärilläni ja kuume laski välittömästi. piristyin , mutta hikoilin myös kovasti. olin aivan varma että edesmennyt äiti oli vieressäni. kävin suihkussa ja menin nukkumaan ja minun oli äärettömän hyvä olla. on vieläkin. tajusin myös lopullisesti rakkauden tärkeimmän seikan, rakkaus tulee aina puoliväliin vastaan. molemmin puolin.
Kauniisti sanottu, Aikatherine, rakkaus tulee aina puoliväliin vastaan. Apu tulee aina yllättävältä taholta henkimaailmastakin sekä ihmisiltä koska maa-ilma -ssa vallitsee vieläkin kova hyvän ja pahan taistelu, josta kaikkien kulttuurisessa perimätiedossa kerrotaan.
Lähetä kommentti