Yhdymmekö, katoammeko, palaammeko?

Usein monenkin etsijän toiveena on tullut esiin halua sulautua ja palautua johonkin yhteyteen erillisyydestä, myös tajunnallisesti. Mikä kiire?

Ilman kehoa en pysty olemaan vaikkapa tajuntana kukka. Ilman kehoa en pysty yhtymään tajunnallani laajan Luojani korkea-arvoiseen olemukseen. Onko paluuta?

Usein ajatellaan yksinkertaistaen että kaikki on lähtöisin alkumerestä? Vastaavasti henkisessä mielessä ajatellaan joku alkuluoja, josta kaikki putkahtaa kuin muna kanasta? Pam ja alkurajahdys...

Ajatellaan tuota sitten tajunnan tai materian kannalta, yksinkertaistus on suuri. Mitä minua on valistettu, näin ei kannattaisi ajatella, jos haluaa omaksua lisää tietoa perimmäisistä asioista.

Yksilöityminen on peruuttamaton kehityssuunta. Erillisyys johtuu aivan muusta, johon palaan tuonnemmin. Alkusielun ikään kuin kukkaan puhkeaminen: itsekseen tuleminen, itsetuntemus ja itseilmaisu ovat pitkän kehityksen päässä vielä, täydellistymässä.

Tajunnasta selkokielellä lisää vanhassa tekstissäni Ilmiasumme.