Miten olla saavuttamatta, sitä mitä ei voi saavuttaa ja kuitenkin saada se juuri nyt toimimaan

Nykyhetkessä eläminen ei ole loputtoman rauhallisuuden tila. Pikemminkin on kysymys välittömän toiminnan tilasta. Sellainen on joka hetki pystymistä siihen, mikä on juuri silloin tarpeen. Kuten on itsepuolustuslajeissa, välittömät tarkoituksenmukaiset liikeradat taistelutilanteessa.

Nykyhetkessä eläminen ei ole sen hokemista, "mitä tässä juuri teen parhaillaan" ja vain sitten sen ajattelua mielessään. Vaan se on ajatukseton kirkkaan havainnoinnin tila, joka mahdollistaa myös välittömän oivalluksen.

Kysymys ei silloin ole itselleen todellisuuden, havaintojen selittelemisestä tai sen suunnittelusta, mitä tulee tekemään. Välitöntä olemisentapaa kuvataan aallon harjalla surffaamiseksi tai veitsen terällä kulkemiseksi. Kaikki ns. "pitäisi" -ajattelu siirtää hetki hetkeltä toiminnan alkamisen tuonnemmaksi.

Sponttaanius ei ole impulssivisuutta tai sattumanvaraista. Vaan se on tilanteen hallintaa olemalla ajan tasalla. Ei ole etukäteen varmuutta siitä, miten sen voi hallita, kunkin tilanteen. Niihin vain mennään rohkeasti elämään juuri sitä hetkeä koko ajan, tietämättä etukäteen tarkkaan miten toimia. Elämän virta toimii silloin meissä kuin itsestään kokonaisuuden parhaaksi. Tämä oli vertauskuva, ei uskon asia.

Tällainen olemisentapa on vain koeteltava käytännossä ja koettava itse. Se ei liity mihinkään uskonasioihin! Mikään pakkopullainen meditaatio ei tuo sitä. On vain lopetettava kaikki etu- tai jälkikäteen kelaus ja tyhjennettävä ajattelu kokonaan. Paradoksaalista kyllä, silloin ja vain silloin kaikki toimintamme, jopa puheemme, on kaikkein tarkoituksenmukaisinta mitä ihmisellä olla voi. Myös älyämisemme ja havaintokykymme on tarkoituksenmukaisella tavalla maksimissaan, kun ennakointi - suunnittelu tai pelko! - lopetettu.

Luovu kaikesta, mitä pääsi sisällä liikkuu, ja anna todellisuuden virrata vapaasti yrittämättä ohjata sitä haluamaasi suuntaan väkipakolla. Yhdistät älysi tällöin kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuuteen , vaikket osaisi sitä arvioidakaan, kokonaisuutta. Toiminta on tarkoituksenmukaista, kun olet ikäänkuin ulkoapäin ohjattu, ei toisten ihmisten taholta etkä omista päätelmistäsi, vaan nykyhetkestä itsestään.