Vallankumous

Tapahtui vallankaato:

hän huomasi muut ja unohti itsensä

Tärkein vallankumous,

vaan kukaan ei kirjoittanut siitä historiaa

opetukseksi tuleville sukupolville

Puhun nyt elämän hyväksymisestä sellaisena kuin se on,

toisten hyväksymisestä sellaisina kuin he ovat ja itsensä hyväksymisestä sellaisenaan. Tämä ei ole luettua, tämä on koettua.

Elämänhalu ja jano olemassaoloon ovat luonnollisia olotiloja. Kuulen kuitenkin paljon jurputusta ja jäkätystä olosuhteita, muita ja itseä kohtaan. Aloittakaamme toisista:

IHMISTEN HYVÄKSYMINEN

Ihmisrakkaus ei ole tunnetila vaan asenne toisia kohtaan. Kaikki me olemme erilaisia. Yksilö on arvokas sinänsä, itseisarvo. Moninaisuuden kirjo on suuri: ei ole hyviä tai kokonaan pahoja, on vain keskeneräisyyttä ja vajavaisuutta kaikilla. Aina ei kemiat sovi: työtavat, keskustelutaidot, reaktiot ovat monenmoisia. Jokainen taapertaa tavallaan. Olen tavannut alkuun ärsyttäviä ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviä. Olen tavannut inhottavia ihmisiä, joista olen oppinut pitämään. On raskasta halata metsän kaikkia puita, mutta silti ne saavat kasvaa siellä rauhassa. Vaan jos toista yrittää muuttaa, hänellä herää vastarinta ja hän kokee tulevansä väärin kohdelluksi. Vänkyrä puu voi olla kaunis, ei sitä kannata vitsalla hakata. Kaatunut puu ei voi ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta pystyyn. Pääasia ettemme ole monokulttuurimetsää. Omakaan elämä ei käy tylsäksi, jos ei vaadi toisilta samanlaisuutta - yleensä se tarkoittaa itsensäkaltaisuutta.

ITSENÄÄN RIITTÄVÄ

Kaikesta huolimatta on vaikeaa ihmiselle hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Pitäisi olla jotenkin parempi, että itsetunto nousisi .Itsetunnon perusta on kuitenkin tunto itsestä, ei toisten antama gloria. Aina löytyy parempia ja huonompia urheilijoita, taiteilijoita, uraihmisiä, älykköjä, humoristeja. Ja näin on hyvä. On vain ajan kysymys koska voitat jonkun tai häviät jollekin, enemmin tai myöhemmin. Kukaan ei ole maailman paras. Ihmisessä täydellisyyttä ei ole, ei aidosti. Jätä siis oma persoonallinen sormenjälkesi maailmaan ja toimi tavallasi. Myös ulkoinen kauneus on "katoavaa", minkä tämä kulttuuri unohtaa ihannoidessaan ikuista nuoruutta ja hoikkuutta. Olet pohjimmiltasi itsellesi kaikkein arvokkain olento. Älä prässää, patista tai jankuta itse itsellesi. Tunne hellyyttä ja myötätuntoa edes yhtä pientä olentoa kohtaan tässä isossa ja pahassa maailmassa. Se olet sinä.

REHELLISYYS NYKYHETKELLE

Älä hyväksy maailma sellaisena kuin se on ja koko sen historiaa. Voit toki tehdä voitavasi muutoksen eteen, mutta osasi on olla pisara. Unelmia saa olla, mutta jatkuva negatiivinen ajattelu nykyisistä olosuhteista pilaa tämänhetkisen elämäsi, ja vain se sinulla aina on. Mahdollisuuksiin voi tarttua, jos niitä vastaan tulee. Aina ei tule tai et osaa ottaa tilaisuudesta vaari ajoissa. Nykyhetkeen suhtautumisessa on avain. Tunnista tarpeesi juuri nyt ja juuri tämän päivän tehtävät, niin suoriudut huomisestakin kevyesti. Jos työmäärä on MAHDOTON, uskalla tunnustaa se, myös vaikka pomollesi. Teet sen minkä voit. Enempää et voi. Ei kannata moittia itseään laiskuudesta. Elämä on raskasta. Sopivalla asenteella siihen, itseesi ja ihmisiin jaksat sen aika hyvin. Maapallo ei ole onnela, elämä ei ole taivas! Lähde siitä ja sisäistä tämä. Onni ei ole tulevaisuuden mitan päässä. Jos sitä oli menneisyydessä, se ei toistu ainakaan aivan samanlaisena. Pysähdy ja kokoa itsesi. Huomaat paremmin miellyttävät hetketkin, jopa työssä. Ole aidossa kontaktissa maailmaan, toisiin ja itseesi koko ajan ilman yrittämistä ja pyrkimystä. Paljon sanottua, mutta ihan helppoa. Kannattaa ikään kuin sopeutua eikä aina olla vaatimassa muuta. Positiivinen asenne on sisäistä rauhaa nurkumatta, vaikka tapahtuisi paljon. Kaikki on muuttuvaa kuin meri.